8001 - 7.3.2012 (arvosana: -46)

Kaikki menee ylipäätänsä päin vittua. Kaverit on kaksnaamasia hyväksikäyttäjiä, kuten suurin osa miehistäkin. Eletään toisten rahoilla ja odotetaan niiden palkkapäivää kuin kuuta nousevaa että taas pääsee itsekin "eleleen". Eikä jakseta tehdä mitään, ei hankita töitä vaan unelmoidaan jostain helvetin hienosta tulevaisuudesta sossun rahoilla. Mä en vaan pysty näkemään siinä mitään järkeä mutta en voi puuttuakkaan, koska aina löytyy jokin "todella hyvä" argumentti siitä miten työ ei hyödytä. Kyllä mäkin vedän huumeita ja käyn töissä, ei se voi olla sen vaikeampaa kenellekkään muullekkaan ottaen huomioon mitä henkisiä traumoja mulla on. Vanhempi sisar tapettiin, ja sen tappajan mä tapan jos se kävelee yhdenkin askeleen vapaalla jalalla. Työt on tavallaan se ainut asia joka pitää mut järjissäni, ja kun kaverit ei sitä tue, tahtoo sekin välillä mennä huonommin. Jopa ainut mun kavereistani joka käy töissä, syö yhden väärän pillerin ja hankkii taas viikoks sairaslomaa yrittäen saada mutkin lintsaaman että voidaan sekoilla. Ottakaa nyt saatana itteenne niskasta kiinni. Ehkä nää ihmiset on kuvitelleet tallaavansa samaa paskaa koko ikänsä mutta mä nyt suoritan koulut loppuun(vuoden myöhässä) ja haen sitten lääketieteelliseen. Toivottavasti Hesaan lähtö erottais mut tästä kaikesta ennen kuin jotain pahaa seuraa.