8304 - 11.4.2012 (arvosana: -63)

mehän oltiin ystäviä eikö niin? tai niin mä ainaki luulin. kiitos vaan ku haukuit taas huoraks ja lutkaks ja ties miksi. tiedoksi sinullekin parahin ystäväiseni, että huora on ihminen, joka myy itseään, ja minä olen omasta mielestäni kyllä edelleen neitsyt (:
nii ja sä kierit pelkässä itsesäälissä koko ajan. "kukaan ei välitä musta" "se haukku mua huoraks" "kaikki kiusaa mua" "oon läski, eikä kukaan tykkää musta" yms yms... hitto jos oot mielestäs läski niin eikö kannattaisi tehdä asialle jotakin? pyydän anteeksi, mutta mielestäni olet aika idiootti, jos makaat yhen kans, seurustelet toisen kans ja sitte herutat webissä vielä kolmannelle. nii ja taidat vielä chattailla ties missä palstoilla kymmenille muille toista sukupuolta edustaville henkilöille.
rupean pikku hiljaa kyllästymään sun kaikkitietävyytees. rupean kyllästymään tähän lauseeseen: "ei se susta oikeasti pidä, se on sun kanssa vaan sen takia, että ei voi saada mua." mua ärsyttää myös se, että puhut paskaa, haukut ja nimittelet niitä vähäisiä tuttujani, jotka vielä sanovat minulle edes päivää huoriksi ja lutkiksi kuulteni. eikö mulla tosiaankaan saa olla muita ystäviä kuin sä? ja pikku vinkki: katsoisit joskus peiliin. sä vähättelet kaikkia, jotka ei ole sun kavereitasi. ethän sä edes tunne kaikkia niitä, joita vähättelet. tai oikeastaan sä vähättelet myös ystäviäsi. en tajua, miten voit tehdä niin ja vieläpä selän takana! sanoisit edes suoraan. olen hyvin ärsyyntynyt siihen, että haukut yhteisiä ystäviämme lihaviksi, vaikka itse olet paljon kookkaampi kuin he. ja voin vakuuttaa sinulle, että he ovat täysin normaalipainoisia ja sopusuhtaisia(: tai voihan olla, että näen kaiken vääristyneesti.
minkä takia sinun pitää hokea koko ajan: "oot tärkee, oot rakas" jne.. se on ärsyttävää. sanat menettävät mielestäni perkityksensä, jos niitä hoetaan jatkuvasti. voisit myös lakata kutsumasta minua siskoksesi, koska emme ole mitään sukua toisillemme, enkä halua sinusta sukulaistani.
et koskaan kuuntele minua. mitä väliä, vaikka minulla menisi huonosti? niin, eihän se ole kuulu sinulle. et koskaan kuuntele, mutta sinun murheitasi minun pitäisi silti jaksaa kuunnella aina, kun sinä vain satut soittamaan. koskaan mikään ei ole hyvin, et kelpuuta mitään, ja aina vika on jossain muussa kuin sinussa.
no, joka tapauksessa en enää uskalla puhua kenellekkään ongelmistani, koska olen saanut sellaisen kuvan käytöksestäsi, ettei ketään voi oikeasti kiinnostaa, mitä minulle kuuluu, miten harrastuksissani menee, tai onko jotakin tapahtunut. nyt, ku olen löytänyt sellaisen persoonan, joka oikeasti kuuntelisi, en voi enää puhua, koska en osaa jakaa mitään itsestäni. kiitos siis sinulle (:
ihmettelen syvästi, miten olen onnistunut jaksamaan sinua näinkin kauan. ainakin minusta 5 vuotta alkaa kuitenki riittämään. myönnän toki etten itsekkään ole täydellinen, ja on minulla joskus ollut ihan hauskaakin seurassasi, mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.
Ei mulla taida olla sulle enää muuta sitte. kiitos vaan kaikesta minkä teit tai jätit tekemättä. muistan kyllä sekä hyvät ja huonot asiat.

noniin.. sitten olisit vielä sinä rakas veljeni (:
osaat olla ihana ja ystävällinen veli aina joskus. huomioithan sanan joskus. suurimman osan ajastasi, jonka jaat kanssani on kuitenkin mielestäni enemmän tai vähemmän epämiellyttävää. myönnän suoraan, että pelkään sinua jossakin määrin. ehkä se johtuu siitä miten kohtelit minua ollessani pieni. en ainakaan usko, että ne kaikki mustelmat, jotka olet minulle tuottanut tänä aikana, eivät välttämättä ole vaikuttaneet minuun myönteisesti. suoraan sanottuna pelkään tuntemattomia ja osaa tutuistakin miehistä, jos he vaikuttavat vähääkään uhkaavilta.
tiesitkös muuten, että on ärsyttävää, kun vanhemmat huutavat minulle siitä, että olen kynsinyt sinun käsivartesi verille? en todellakaan tehnyt sitä mielelläni, mutta musta tuntui, että et päästäisi ikinä irti minusta tai et ikinä lopettaisi minun heittelyäni, jos en puolustautuisi jotenkin. en todellakaan tiedä, olitko oikeasti tuolloin noin väkivaltainen, mutta se on jäänyt mieleeni tuollaisena, enkä voi sille mitään. jos jostain syystä löydät tämä ja tunnistat itsesi ja olen mielestäsi väärässä, oikaisethan väitteeni?
et enää ole väkivaltainen, et enää koskekaan minuun. se on hyvä. tosin mietin, onko se hyvä, että et osoita minkään laisia tunnistamisen merkkejä julkisilla paikoilla. sitten kuitenkin kotona siivoilen jälkesi, kun olet kavereidesi kanssa ollut "saunomassa" meillä vanhempiemme ollessa yötä poissa. humalassa sentään juttelet minulle jotain. olet oikeastaan hilpeä silloin. toisaalta kukapa ei olisi ystävällinen mahdolliselle jälkien siistijälle? (: huh kuinka oksettaa se oluen löyhkä...

sitten äidille vielä pikku juttu: minua inhottaa se, kuinka halveksit tunteidenpurkamistapaani. siitä on vaikea oppia pois, kun se on kerran sisäistänyt.

noniin nyt olen avautunut hieman ja olen ihmeissäni, jos joku on lukenut tuon kaiken (:

siinä minun käsitykseni asioista jotka vituttaa juuri nyt. toki se on vain mun näkökulmani. on asia erikseen, miten muut sen ovat kokeneet.