9301 - 21.7.2012 (arvosana: -67)

Aika kiva noidankehä tässä on nyt meneillään.
Aina olen ollut ujo ja tällaista, tuli masennus ja se meni. Jäljelle jäi katkeruus ja viha muita ihmisiä kohtaan. Ujous ja viha yhtä aikaa, ei ainakaan onnistu mikään sosiaalinen paska.

Nyt on sellainen tunne että pitäisi tappaa itsensä tai kaikki muut. En tiedä miksi, vituttaa vaan kaikki. Erityisesti se että tässä on ainakin pari vuotta vielä kestettävä muiden läsnäoloa, sitten vasta voin erakoitua. En näe elämässä mitään hyvää, mutta ei sitä nyt kuitenkaan kuollakaan heti haluaisi.

Mutta tosiaan, pitäisi puhua jollekin psykologille että saisi edes jotain rauhoittavia. Viime aikoina olen tehnyt erilaisia töitä ihan mielelläni, se on hyvä keino häätää väki ympäriltään. Mutta siinäkin vain miettii että heti kun tämä on tehty ne tulee taas viereen vetään tuota samaa lässynlässynlää mitäkirjoitatsyksyllä. Ja kun ei millään viittisi odottaa sitä aikaa että voi jättää kaiken taakseen ja häipyä. Nyt jo kuulostaa hyvältä tappaminen. Kuinkahan vuoden päästä? Jokohan olen päättänyt hypätä narun jatkeeksi, vai olenko muuttunut Suomen Dexteriksi? Ehkä joku on huomannut pokerinaaman alta patoutuneen raivon ja pakottanut lääkäriin.
Toivottavasti.

En osaa sanoa mikä ihmisissä vituttaa.
Ja se vituttaa kun oma pää heittää tällaista paskaa ajatusmaailaa. Haluaisin olla kuten muut, nauttia ihmisten seurasta. Siitä kun ei tunnu pääsevän pois millään.

Jahas, nyt kun mietin mitäs muuta draamaa tähän voisi vielä laittaa niin huomasinkin kuinka paljon muistutan eräitä .22:n kanssa kouluissa riehuneita.