9064 - 20.6.2012 (arvosana: -29)

Mun iskä kuoli vähän yli puoli vuotta sitten, ja tänään mä tajusin, että olin unohtanut sen koko päiväksi, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta taas se, että unohdan pikkuhiljaa saa mut melkein yhtä surulliseksi, kuin se asia, jonka unohdan: että mulla ei ole enää isää, eikä tuu enää ikinä olemaan, eikä kukaan voi koskaan korvata sitä.

On helpottavaa, että se asia ei ole enää joka päivä varjostamassa mun elämän hyviä asioita, ja että äsken, kun se taas tuli mun mieleeni, musta ei tuntunutkaan siltä, etten saa henkeä ja että maa murenee mun alta ja putoan jonnekin lohduttomaan, lamaannuttavaan surun kuoppaan.

Valehtelisin, jos sanoisin, etten tullut surulliseksi, mutta tunsin surun vain vähän erilaisena, kuin ennen. Vähän niin kuin mun keuhkojen välissä loistava onnellisuuden ja ilon ja rakkauden ja hyvistä asioista tehdyn tähden valo olisi alkanut värisemään hieman epävarmasti, kun mun päähän nousi karu ja syyllisen olon tuova ajatus: mun ei pitäisi olla onnellinen, koska mulle on tapahtunut jotain näin kauheaa.

Siitä huolimatta asian tajuaminen sai mun hyvän mielen vain vähän horjumaan. Se ei sortanut sitä, eikä edes ravistellut niin pahasti, että se tuntuisi maanjäristykseltä, jota seuraa lukuisia jälkijäristyksiä.

Kai se on normaalia, että kuoleman jäädessä aina vain kauemmas menneeseen, tuntuu tältä. Välillä suru lamaannuttaa ja itkettää, koska on niin hirveä ikävä, tai koska todellisuus sattuu. Välillä se saa tuntemaan syyllisyyttä, koska on kaikesta asian kauheudesta huolimatta päässyt jaloilleen ja oppinut taas kävelemään jatkaakseen eteenpäin.

Tiedän kyllä, etten voi koskaan unohtaa iskää kokonaan, mutta sellaiset pienet asiat katoavat hitaasti muiden muistojen sekaan mereen, joka huuhtelee mun alitajunnan tyhjiä rantoja.

En ehkä enää aikuisena muista selvästi, miltä iskä näytti nauraessaan, tai miltä se kuulosti puhuessaan sillä lempeällä äänellä, mistä tiesin sen olevan hyvällä tuulella ja rakastavan, vaikka se ei sitä elämänsä aikana sanonut mulle suoraan kuin muutaman kerran.

En halua unohtaa. En halua luopua yhdestäkään muistosta, koska ne on kaikki mitä mulla on, enkä enää tule saamaan uusia.

Mua kaduttaa, etten viettänyt tarpeeksi aikaa iskän kanssa, ja etten painanut tarpeeksi sitä koskevia asioista mieleen, mutta toisaalta, miten olisin voinut tietää, että koko mun elämän ajan iskän elämä on lähestynyt nopeasti loppuaan? Että meidän aika on koko ajan ollut vähissä.

Mua kaduttaa, etten koskaan sanonut sille niitä muutamaa painavaa ja niin kovin merkityksekästä sanaa: "mä rakastan sua, iskä", mutta mä uskon - tiedän, että se tiesi sen siitä huolimatta.

9063 - 20.6.2012 (arvosana: -92)

Ketuttaa, kun on itse niin luuseri. Niin hiton ujo, ja tyhmä, ettei kukaan kiinnostu.
Forever alone :/

9062 - 20.6.2012 (arvosana: -81)

"Kansan mielipide otetaan huomioon". Just joo. Kuin monelta oululaiselta kysyttiin että oisko kallioparkki ja suurkoulu hauskoja juttuja? Ei multa ainakaan perkele. Eikä Oulu oo tosiaan ainoa esimerkki, eiköhän kaikki sen tiiä.

9060 - 20.6.2012 (arvosana: -63)

Vituttaa ku oon tämmönen kauhee foreveralonenörttipervo. Maan päällä oon asunu jo 19 vuotta ja suhteista ei oo tietoakaan. Asun kotona ja istun koneella päivät pitkät. Opiskelu ei oikeestaan kiinnosta puhumattakaan työn teosta. Harrastuksiin kuuluuu pornon kattominen. Olen myös ahkera fanificcien lukia. Tuun varmaan asumaan kotona 100-vuotiaaksi asti, heh heh sarkasmiakin mukaan, ja runkkaan vieläkin Potter-pornolle, voi mikä pervo.
Pähkinänkuoressa: VITUTTAA OLLA TÄMMÖNEN NÖRTTIPERVO.
P.S meen varmaan kohta runkkaamaan :/

9051 - 19.6.2012 (arvosana: -44)

Vihaan Homoja!!! Miksei homous voisi olla vieläkin sairaus?? Musta ei oo ainakaan normaalia jos haluaa nuolla toisen persreikää ja imeä terskanpäältä mällit

9050 - 19.6.2012 (arvosana: -47)

Ei vittu oon kuukauden päästä 21 enkä ole ikinä suudellut tyttöä ja sama meno 100% varmasti jatkuu vielä 65-vuotiaana koska en mene minnekään vitun baareihin. Hajottaa niin saatanasti ajatella että 60 vuoden päästä vielä yksin kun ei vaan keksi mitään tapaa tutustua yhteenkään tyttöön. Viimeksi oli kaverityttö joskus esikoulussa, ja ala-asteella juttelin mesessä vielä luokalla oleville tytöille ja sitten menetin yhteyden kokonaan kun en mennnyt mihinkään yläasteen kotibileisiin ikinä. Nyt olen niinkuin loukussa mistä ei ole poispääsemistä, ellen saa aikakonetta.

9048 - 18.6.2012 (arvosana: -38)

Näin painajaisen viimeksi joskus 6 vuotta sitten, siis ihan sellaista painajaista että oikein heräsin hikisenä ylös sängystä keskellä yötä ja se painajainen pyöri mielessä seuraavan viikon.

Asia on siis niin että haluaisin nähdä painajaisia. Eikö kuulostakin hassulta? Elämni on muuten niin tylsää ja sisällyksetöntä. En halua siis nähdä mitään sellaista painajaista jossa esim. joku läheinen kuolee vaan sellaisen jossa mua jahtaisi vaikkapa joku helvetin karu hirviö ja heräisin siihen painajaiseen niin että sydän hakkaisi tuhatta ja sataa ja adrenaliini vaan virtaisi niin vitusti.

Painajainen jonka viimeksi näin (6v sitten), oli sellainen että ihmissusi jahtasi mua jätesäkki kädessä ja yritti syödä mut. Juoksin mun iso- ja pikkuveljen kanssa sitä karkuun.

Ekana se sai mun pikkuveljen kiinni ja laittoi sen sinne jätesäkkiin ja sitten sai mun isoveljen kiinni ja sama homma. Siinä paetessani sitten yksin tapasin matkalla lenkkeilijän, jolle kerroin tilanteen ja sitten pakenimme yhdessä. Jossain vaiheessa tämä lenkkeilijä paljastuikin ihmissuden kaveriksi ja kaaduin maahan selälleni. Ihmissusi ja lenkkeilijä kurottivat mua kohti ja juuri kun ne oli puremassa mua, heräsin. Sydän tykytti niin vitusti ja olin aivan sekaisin että itäs on meneillään.

Tämän kun saisi kokea uudelleen...

9047 - 18.6.2012 (arvosana: -29)

Se, kun Youtubesta ei enää näe edes omia videoitaan omalta sivulta.

Menet esim. jonkun henkillon sivulle katsoaksesi muita hänen videoitaan, mutta sieltäpä puuttuu se "Videos" namiska ylhäältä, nyt puuttunut jo varmaan viikon. Nyt huomasin etten voi enää edes lukea channel commentseja. Vittu mitä apinan paskaa.

9037 - 17.6.2012 (arvosana: -67)

Vituttaa kun ostin paskan ja kalliin meikkivoiteen vaikka testasinkin sitä.

9036 - 17.6.2012 (arvosana: -95)

Oon menossa Helsinkiin ens viikolla ja nyt vasta huomasin että sieltä on vittu SULJETTU melkein kaikki vitun anime/mangakaupat esim blippo (?), ippai ja sit oli se kolmas jonka nimeä en muista.
Fennica Comicsissa sit taas myydään vaan kirjoja! En löydä muita kauppoja netistä ainakaan eikä huvita mennä sinne hihhuloimaan tietämättä minne on menossa.