7939 - 24.2.2012 (arvosana: -76)

Äitini siirsi sänkyni olohuoneeseen ja ilmoitti tekevänsä tämän minun parhaakseni. Ihan vain sen takia, että laittaessani vitun astioita tiskikoneeseen pikkusysteri aloitti saman vanhan laulunsa "sä ei saa mitää, ää ä äää, minä äää äiti ää ikkä...." Sanoin turpas kii ja toivon ettet olis ikinä syntynytkään. Äiti suuttu ja alkoi sitten keksimään omia syitä käyttäytymiselleni. Haista sinä pitkä paska, kun et tiedä vittu yhtään mitä mä olen käymässä läpi! Mun parhaaksi olis vittu hankkia OIKEA perhe, siis sellanen joka on tukena ja välitää eikä käytä vittu rahallisesti hyväkseen saatana.
Jos mä en tapa itteäni, nii sit tapan ton helvetin "sinun parastasi" ajattelevan ämmän.

7890 - 17.2.2012 (arvosana: -66)

Mua vituttaa, koska vitun vanhemmat vittuilee toisilleen koko ajan, joka helvetin ilta. Sitten juodaan vähän lisää viinaa ja aloitetaan riiteleminen uudestaan, kännissä tällä kertaa. Jopa vittu keskellä viikkoa. On kiva sitten selitellä opettajille väsymystään ja keksiä tekosyitä, kun ei viitti sanoa että porukat(eritoten äiti) huutavat kännissä toisilleen. Koulukaan ei mene enää niin hyvin, kun väsyttää niin perkeleesti.
Ja sitten kun sä tarvitset jotain, vaikka uudet kengät, niin äiti alkaa karjua ja huutaa koko loppuillan ja haukkuu huoraksi.
Seuraavana aamuna ei enää sitten muisteta yhtään mitään.
Välillä tulee sellanen olo, että tekis mieli itekkin juoda kännit ja sammua sohvalle, mutta kun ei vittu omatunto anna myöten.
On se kiva kuunnella taas maanantaina kuinka ''hirveä viikonloppu'' kavereilla on ollut, kun porukat on korottaneet ääntään.
Kaikkein ironisinta tässä on se, että äiti on sossutantta ja lastentarhan opettaja.
Mitä luulette, mitäköhän kaverit sanoisivat, jos kertoisin minun ongelmistani? Siitä kuinka äiti lyö ja haukkuu kännissä, pyörtyy saunaan ja on vittu alkoholisti, muttei myönnä sitä itselleen?

7859 - 13.2.2012 (arvosana: 23)

Kirjoitin tänne pari viikkoa sitten vitutuksen siitä kuinka mun veli ja sen poikaystävä pani viereisessä huoneessa enkä saanut unta... No, äsken mä yllätin ne itse teossa!! Olin koneella mun huoneessa ihan normaalisti ku lähin alakertaan juomaan... Päässä oli sellaset kuulokkeet joissa ei oo johtoa ja musaa kuunnellen lähin tälle kohtalokkaalle reissulle... Menin keittiöön ja siinä ne oli panemassa!! Vittu mitkä traumat mulle tuli oikeesti hyi helvetti! Kuka haluaa nähä oman veljen ottamassa kyrpää perseeseen keittiötasoon nojaten?!?! No en minä ainakaan!! No mutta äkkiä sitten lähin siitä oven suusta juoksemaan huoneeseen kun tajusin mitä siellä tapahtuu... Eikö sitä vittu ihmiset tajua että muu porukka voi saatana tulla keittiöön hakemaan jotain???! Kertokaa joku armas ihminen mulle että miten vitussa saan sen kuvan katoamaan mun mielestä... Vittu että elämä on perseestä kun on homo veli... Edelleenkään mulla itelläni ei ole mitään vastaan mutta vituttaa kun koulussakin kaikki tuntee mut sen homon veljenä ja aina kaikki kyselee multa sitä että no miltä tuntuu kun veli on hintti.. No vittu ei siinä mitään mutta vittu kun kyseessä on vielä kiimanen panonälkänen homo joka ei välitä muiden ihmisten nolaamisesta ollenkaan niin se kyllä vituttaa! Miten kestän ikinä enää kattoo sitä silmiin kun oon nähnyt sen mitä näin....?

7796 - 4.2.2012 (arvosana: -40)

Perhe, joka lupailee kaikkea pitämättä kiinni sanoistaan vituttaa. Eikä mua päästetä muuttamaan omilleni, kuulemma rahasta kiinni, vaikka epäilen että tuo on vain paska syy ja mua pidetään täällä koska en muka pärjäisi omillani. Srsly, antakaa edes mahdollisuus, vaikka pitämällä kaikki ne vitun lupaukset siitä, miten viikonloppuisin saisin aikaa itselleni.

7780 - 3.2.2012 (arvosana: -30)

Noo, minun äitillä on siis aivovamma. Hän on joutunut monesti "hoitoon" eli suomeksi ihan mielisairaalaan. Hän elelee omissa maailmoissaan, joissa isi lyö meit kakaroit ja sitä. Isi ja äiti on siis eronnut. Ennen eroa äiti aina välillä pyörtyi ja hän aina sanoi, että hän ei jaksa meitä ja sen takia pyörtyilee. Kerran minä (6v) & veljeni (4v) oltiin kotona äidin kanssa. Äiti pyörtyi ja me tönittiin sitä ja huudettiin sille ja yritettiin saada se heräämään, mutta ei. Meiän ois pitänyt mennä tarhaan ja eskariin, mutta me ei saatu äitii hereille. Luultiin sen jo kuolleen. Isi tuli kotiin ja soitti ambulanssin ja äiti selvis.
Äiti on kerran hakannut isii veitsellä käteen, mä olin näkemässä. Olin 4-6-vuotias. Äiti on vienyt meiät turvakotiin ja tullut itekkin, koska meiän on pitänyt "paeta isiä". Me muutettiin muualle, koska toivottiin, että tää meno rauhoittuis täällä, mutta ei.
Mun kaveri joutui sairaalaan leukemian takia. Isi sanoi, että tiesi jo 3 vuotta ennen tuota, että kaverini oli sairas, mutta häntä ei koskaan uskottu. Näin kaverini telkkarista viimeisen kerran. Sieltä tuli ohjelma, joka kertoi jostain sairaista lapsista ja kaverini oli siellä. Hän ei koskaan selvinnyt... Tämän kuolleen isosisko on paras kaverini. Tapasimme 2-vuotiaina ja luotimme toisiimme. Minä en kummiskaan lohduttanut tai auttanut häntä millään tavalla. Jätin hänet yksin, kun hän tarvitsi luotettavaa kamua kaikkein eniten. Hän sai uuden pikkusiskon olisko päivää enne toisen kuolemaa. Nykyään tämä on 4-vuotias ja kyselee minulta joka kerta, kun mennen kaverini luo, että minkälainen hänen isosiskonsa oli.
Halusin avautua jollekkin. Yritin puhua kavereilleni koulussa, mutta kukaan ei kuunnellut. Olin pitkään aivan hiljainen, surullinen ja omissa oloissani, kun kaverini leikkivät muualla iloisina. Lopulta tyydyin esittämään iloista ja onnellista lasta. Minä nauroin koko ajan ja olin aivan ylienerginen niinkuin olen nyttenkin. Minusta on kadonnut kokonaan se minä, joka olin ennen. Olin silloin siis 8.
Me mentiin Puuhamaahan. Kaikki oli ihan hyvin, mutta kun me päästiin kotiin, äiti sekos. Se otti meiät kakarat, joita on 5 mukaansa johonkin asuntoon, jonne sen piti aina välillä mennä "lepäämään". Se soitti sossut, jotka vei meiät lastenkotiin. Meitä jännitti ja tottakai sossut luuli heti meiän olevan iloisia.
Meiän piti olla lastenkodissa 1 viikko, sitten toinen. Lopulta näistä viikoista kertyi 16 kuukautta. Vietin lasten vankilassa kahdet synttärit, koska jouduimme sinne juuri ennen synttäreitäni. Olin 8. Voisin kirjoittaa kirjan siitä, mitä siellä tapahtui ja siitä, kuinka itkin ja siitä, kuinka hoitajat istuivat päällemme, jos emme olleet kunnolla, mutta kerron vain nopeasti, että ei ollut kivaa.
Pääsimme pois lastenkodista ja luulin aivan kaiken olevan nyt hyvin, mutta ei ollut. Muutimme isällemme vanhaan kotiimme. Äiti asui muualla. Isillä ei ollut rahaa, koti oli aivan paskainen, ainoa syy, miksi elin oli kaverini.
Muuttelimme edes takaisin äidiltä isille, isiltä äidille... Emme jaksaneet ja lopetimme äidin luona käymisen. Äiti hääti meidät kodistamme ja me muutimme.
Ihanilta "kavereiltani", jotka joskus oli minulle ainoa syy elää kestäisi 10 min ajaa tänne. Soittelin heille, kutsuin kylään... Pidin synttäribileet, joihin kutsuin nykysen luokkani tytöt ja "kaverini". Yksikään "kaverini" ei tullut. Luokkalaiseni taas kyselivät koko ajan, miksi kotini on niin paskanen ja missä "kaverini" on. He kuiskivat keskenään. Pidin Halloweenina bileet, joihin kutsuin vain "kaverin", koska luotin heihin vielä. Kukaan heistä ei tullut. Se oli surkein Halloween ikinä. Yli 10 ihmistä unohtivat minut heti, kun muutin. Yli 10 ihmistä, joihin luotin hylkäsivät minut. Minäkin yritin unohtaa heidät. Poistin heidän numerot kännykästäni, yritin unohtaa heidät kokonaan. Minulla oli kummiskin vielä 2 kaveria, joita en kyllä nähnyt melkein koskaan, koska he asuvat niin kaukana. Toisen tapasin 2-vuotiaana.
Samalla yritin hankkia uusia kavereita. Sainkin 3 kivaa kaveria ja kaikki oli hyvin! No, ei todellakaan ollut. 1 näistä suuttui KAIKESTA. Hän lyö, kuristaa ja potkii mua, jos vähän vahingossa ärsytän häntä tai jos olin eri mieltä kuin hän. Hän on (anteeksi nyt vaan) lellikakara. Nämä 2 muuta ovat puhuneet paskaa tästä yhdestä minulle. Olen sanonutkin siitä tälle yhdelle, mutta hän ei usko. Hän tuntuu pelkäävän yksin jäämistä, koska on monta kertaa kysynyt näiltä kahdelta :"Ethän sä koskaan jätä mua?!" tms. Hän on huutanut minulle välillä: "Hanki uusia kavereita!" tai sanonut näille kahelle kovaan ääneen minun kuullen: "Kuvitelkaa, jos me joudutaan kestää tota toinenkin vuos!" tms. Hän on myös monesti sanonut näille 2 muulle kovaan ääneen: "Me KOLME ollaan tosi hyvii kamui!" ja jättänyt minut tahallaan ulkopuolelle. Olen nyt siis 12-vuotias tyttö, jonka elämällä ei ole mitään pohjaa.
En edes ymmärrä kaikkea, mitä tapahtuu, koska meille ei kerrota mitään, koska ne ovat "aikuisten asioita". Minun elämästä päätetään, mutta minä en saa kuulla tai tietää mitään. Tässä siis tuskin oli puoliakaan kaikesta, mitä on tapahtunut. Mulle on joskus sanottu, että olen vahva ja kaikkea. Mitä vitun hyötyä on olla vahva, kun siitä saa vaan lisää paskaa niskaansa?

7766 - 31.1.2012 (arvosana: -66)

Mä en tiedä, oonko mä tehnyt jotakin väärin tai mistä tää johtuu ja mikä oikein on, kun äiti jaksaa KOKO ajan haastaa riitaa joka asiasta...
Se valittaa, että minä olen aina tiuskimassa ja tänäänkin koko helvetin ajan vaan motkotti, että 'en jaksa enää, sun täytyy muuttua, ajattele mua, mä seison siellä kylmässä ja valvon niitä lapsia ja sä olet noin raukkamainen ihminen, ei sun kanssas jaksa kukaan...' vituttaa ja surettaa. That's it.

7663 - 19.1.2012 (arvosana: -46)

pikkuveli on täys idiootti sen asioista syytetään aina mua jumalauta!!!!!!!!! ja kaikesta mikä on väärin iskän mielestä väärin nii se syyttää vittu mua . saatana että tekis mieli tappaa oma pikkuveli

7644 - 17.1.2012 (arvosana: -32)

Ei saatananhelvetinperse. Vituttaa sen verran että voisin käyttää jopa capsia, mutta yritän vastustaa kiusausta. Äiti flippailee niin kamalasti aina koneella olostani ja yrittää kieli pitkällä rajoittaa istumistani. Monta kertaa olen selittänyt sille, että käytän konetta paljon muuhunkin kuin pelaamiseen, sillä saa pidettyä helposti yhteyttä kauempana asuviin kavereihin, sillä voi piirtää paljon helpommin kun kaikki referenssikuvat etc. helposti saatavilla ja sinne on säilötty kaikki musiikki, elokuvat ja TV-sarjat. Mutta äidin mielestä se on kamalan väärin, äidin mielestä pitää tuhlata kamalasti rahaa tekstiviesteihin ja puheluihin, äidin mielestä pitää piirtää perinteisesti vaikka kynät on paskoja ja paperia rajallisesti, eikä ole mitään mistä hakea apua kun anatomia mietityttää. Äidin mielestä pitää maata sohvalla ja katsoa telkkaria, jossa kaikki tapahtuu itsestään ja mitään ei tarvitse miettiä, sillä videopelithän on paljon haitallisempia kuin TV. Olisi se kamalaa jos itse joutuisi miettimään ja tekemään jotain jotta juoni etenisi! No, äiti siis ei pidä siitä että olen koneella, joten meillä on sääntöjä. Kerran erehdyin olemaan kahdentoista jälkeen koneella, joten monitori lähti viikoksi. Vietin viikonlopun Nuorten Filosofiatapahtumassa Helsingissä kavereiden kanssa, ja valvottiin ehkä senverran että mentiin nukkumaan yhden tai kahden aikoihin. Maanantaina olin senverran väsynyt että myöhästyin koulusta tunnin. Ihan kun siinä ei olisi tarpeeksi, äiti soittaa kotiin päästyäni. Kysyy, miten aamu meni, vastasin että myöhästyin. Äiti kysyy miksi, sanoin etten tiedä (koska en minä tahallani oikeasti myöhästy, mutta miten muka selittäisin että aamuisin on niin tokkurassa ettei tajua myöhästyvänsä? Olen yrittänyt, ei uskottu). Äiti sanoo että kyllä tiedät, olet laiska. Tässä vaiheessa pistän puhelimen pöydälle kun en jaksa enää kuunnella, kun tiedän jo mitä sieltä tulee. Ohimennen kuulen kuinka puhelimesta kuuluu jotain "säännöistä" ja siitä että lähtee monitori päiväksi. Ja ei vittusaatana että olisi tehnyt mieli paiskata luuri seinään. Ei sillä, ettenkö pystyisi olemaan ilman konetta yhtä päivää. Olin vaan juuri saanut alulle erään piirustusprojektin, mitä en sattuneista syistä päässyt viikkoon tekemään, ja nyt koulun jälkeen ajattelin että "Jos tänään ehtisi jopa jatkamaan" MUTTA EI. Rupeaa vaan niin vituttamaan, miten äiti aina valittaa etten tee muuta kun istun koneella, mutta se ei yhtään ajattele mitä kaikkea sillä koneella teen. Äiti olisi varmaan tyytyväinen, jos kutosella olisin mennyt kavereiden kanssa juhlimaan koulujen päättymistä, jos olisin mennyt litkimään siideriä ja oksentelemaan kaupungille tai minne ikinä, sen sijaan että olisin istunut koneella. Äiti olisi varmaan tyytyväinen, jos roikkuisin viikonloppuna yhdeltä yöllä jossain epämääräisessä porukassa, sen sijaan että roikkuisin koneella. Äiti olisi varmaan tyytyväinen, jos pahoittaisin mieleni pienimmästäkin selän takana kuiskuttelusta tai haukkumisesta, sen sijaan että olisin netissä oppinut nauramaan myös itselleni. Ei vittu oikeesti. Onneksi en ole taipuvainen väkivaltaan, muuten olisin jo hajottanut tavaroita.

7578 - 7.1.2012 (arvosana: -41)

Perheen kanssa pidettiin sitten perus illallista kello kuuden aikaan. Huomasin potevani kovaa vatsakipua, ja menin p-skalle. Isäpuolta tietty moinen nauratti koska kävin 2 kertaa laktoosi-intoleranssin takia. Äiti luulee että olen raskaana (koska olin kerran kuukausi sitten pojan luona yökylässä) vaikka tietää mun laktoosi-intoleranssista, sisko kiusas ''ujokakalla'', ja pikkuveljet nauro...

7476 - 29.12.2011 (arvosana: -39)

Minä sanon että haluan tappaa itseni, mutta tiedän että en vain voi...
Perheessä äiti huutaa, haluan isälle isä ei huuda, mutta isän luona on taas äitipuoli joka on pahempi kuin oma äiti.
Haluan muuaalle, mutta minua kiristetään mitä erilaisemmin keinoin!
Onko muka väärin haluta oma elämä. Äiti on aina ollut töissä kun olen tullut koulusta ja tullut joskus kuuden jälkeen kotiin ja isää ei näe melkein koskaan.
Sitten soppaa hämmentää veli jolla on CP ja sen tyttöystävä joka on myös vähän... Sit kun mun vanhempien välit on muutenkin huonot niin se tyttö huonontaa niitten välejä vielä entisestään...
Sit mun äitini huutaa mulle taas ja kaikki on päin mäntyä.