5893 - 23.5.2011 (arvosana: -24)

Haluaisin olla taiteilija, joka maalailee, piirtelee ja kirjoittelee kauniita asioita rumasta maailmasta, ja ansaitsee tällä toiminnallaan jonkinlaisen elannon. Paljoa en pyytäisi, katto pään päälle, juokseva vesi, sähköt. Joku patja millä voi nukkua. Pari euroa että saisi joskus ehkä vähän ruokaa.

Tosiasiassa minulla ei ole tarpeeksi lahjoja, taitoa eikä rohkeutta pyrkiä kohti tätä unelmaa. Jumala johon en usko tietää etten ehkä oikeasti haluakaan mitään tällaista, että minut on määrätty tekemään samaa paskaa kuin kaikki muutkin ihmiset, näpyttämään tietokonetta toimistossa, heiluttamaan moppia rappukäytävässä, lastaamaan rekkaa varastolla.

Vielä en ole antanut periksi. Jos löydän itsestäni tarpeeksi voimia ennen viimeistä armoniskua, joku saattaa kuulla minusta vielä, enkä täysin katoa ja lakkaa olemasta. Teistä se voi tuntua epätodennäköiseltä, minusta se tuntuu miltei mahdottomalta. Mutta mikäs sen kauniimpaa kuin olla tavoittelematta tähtiä tietäen kivisen asteroidinkin olevan liikaa pyydetty tässä likaisessa, hitaasti omaan saastaansa hukkuvassa maailmassa.

5892 - 23.5.2011 (arvosana: -112)

Vituttaa koko elämäntilanne.

Paras kaveri on mun exä ja jollakin omituisella tavalla vieläkin rakastan sitä, vaikkei se mua ja puhunut ties kuinka monta monituista kertaa miten se lähtee baariin metsästämään miehiä. Ja tämän takia meidän yhteiset kaverit on taas ihan varpaillaan, sanovat olevansa mun puolella, vaikken haluis niiden valitsevan mitään puolta -.- Ja silti en pysty kenellekkään puhumaan mun tunteista ilman että siitä tulis taas jotain draamaa, itkua (sitä on ollut jo tarpeeks) tai suhteiden menemistä rikki.
Ja kuitenkin me ollaan kännissä säädetty niin monta kertaa... Omalla tavallaan mää suorastaan ootan seuraavaa biletysiltaa että saisin ees jotenkin tuntee sen läheisyyden, mutta tiedän et mietin ja pyörittelen sitä sitten ties kuinka pitkään. Olen säälittävä.
Vittu.

5891 - 23.5.2011 (arvosana: 0)

On vitun vaikeeta odotaa jotain sellasta minkä tietää olevan melkein mahotonta, mut vielä vaikeempaa on luovuttaa kun tietää että se on kaikki mitä haluaa...

5889 - 23.5.2011 (arvosana: 84)

Miks mä pelkään menettäväni sut, vaikka et edes oo mun? :(

5887 - 22.5.2011 (arvosana: -44)

Vituttaa kun yksi tyyppi valittelee olevansa masentunut jne. Hokee myös, että mun on helppo kun ei yhtään masenna. VITUT!!!

Minä olen joutunut katsomaan vierestä kun ihminen on menettänyt henkensä! Minä olen joutunut ravaamaan hautajaisissa. Minut on perhe hylännyt! Minä olen istunut terapeutilla jo vuosia!

Saatana sen ongelmatkin on vaan angstausta! Mulle ihmiset valittaa koko ajan millon mistäkin! Arvatkaa ottaako päähän kun se juuri MINULLE valittaa siitä kuinka "masentunut" hän on!

Se on hankkinut kaksi koiraa ja hokee koko ajan kuinka ihania ne on. Stana se saa mitä HALUAA eikä elämä ole kertaakaan lyönyt sitä näpeille! Itsekkin myönsi ettei ole menettänyt mitään!

Se alkaa arvostaa elämää ja kässätä asiat vasta sitten kun on liian myöhästä.

5886 - 22.5.2011 (arvosana: 21)

oon vittu yksin ja kukaan ei huoli vittu haluan jonkun viereen nukkumaan ja rakastaa jotakin vittu ja pitäis laihduttaa

5883 - 22.5.2011 (arvosana: -60)

No vituttaa ku kaljamaha parhaimmillaa, eikä se lähe pois, ja pitäs olla rannalla ja ei voi ku ei anna kroppa periks.. ETTÄ SEMMOSTA SAATANA<3

5882 - 22.5.2011 (arvosana: -62)

Vituttaa ku oon niin helvetin lätkässä Lasseen!

5881 - 22.5.2011 (arvosana: -61)

Ei vittu ku vituttaa tuo vitun mainos. JUSSI JUSSI JUSSI JUSSI VITTU JUSSIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII

5880 - 22.5.2011 (arvosana: -54)

Vituttaa kun masentaa eikä jaksa vituttaa. Tuntuu puolikuolleelta ja elämälläni ei ole suuntaa eikä syytä eikä mitään, tai en itse tunnu sitä näkevän, eli olen henkisesti jo sokeutunut ympäristölleni ja itsellenikin.


Pikkuasiat arjesta ärsyttää ja ketuttaa mutta vitutuksen saa päälle huominen, ylihuominen ja tulevaisuus yleisesti ottaen. Olen sokaistunut vihasta itseäni ja muita kohtaan.

Ja psykologillekkin pääsen onneksi pian, kun aika peruuntui.
Pitäisi siivota.
Pitäisi käydä kaupassa.
Pitäisi saada rahaa, hoitaa opiskelu kunnialla loppuun ja keksiä elämälleni sisältöä loman ajaksi, kunnes arki taas alkaa ja elämäni sisältönä on opiskelu ja nukkuminen.



Haluan hukuttaa ja myrkyttää itseni viinalla,lääkkeillä,huumeilla, millä vain jotta voin pilata elämäni enemmän ja kuolla pois yliannostukseen, mitä tuskin tapahtuu. Maksa tai joku muu menisi paskaksi mutten tietenkään tuurilla kuole pois.


Ja eniten vituttaa, että huomenna on herättävä. Sitten pitäisi selvitä taas yksi päivä kunnes taas onkin jo nukkumisen aika ja seuraavana päivänä sama tarina uudestaan. Rutiininomaista paskaa kaikki.

Vituttaa kun niinsanotut ystävät eivät huomaa edes olemassaoloa, eikä muistaisikaan ellen joskus soittelisi tai tekstaisi.
Vituttaa se, että itse en pidä joihinkin tuttuihin enään yhteyttä ja välit katkenneet, joka taas tuo syyllisen olon ja paskan olon kun miettii, että valitan muista kun ei ota yhteyttä mutta teen itsekin niin.


Itseinho on korkealla yleisestikin ottaen.
Olen yrittänyt hukuttaa itseäni ruokaan, ahminut ahmimisen perään ja läskistynyt siis viikossa liikaakin...ja kun ei ole varaa lihoa yhtään.

ja vittu on ruma sana, jota käytän aivan liikaa.