12701 - 15.7.2014 (arvosana: -38)

En vaan kestä että oon rakastunu yhteen ihmiseen. Oon siis niin sydänjuuriani myöten rakastunu siihen, sydän hakkaa miljoona kertaa sekunnissa sen seurassa ja aina kun se vähänkin koskettaa, meinaan pudota polvilleni. Mutta nyt sainkin kuulla, että koko tän ajan kun meillä on mun mielestä ollu ihana juttu (ja siis ollu ihan tunnepohjalta siinäkin mielessä, ettei olla vielä oltu sängyssä)... tää tyyppi on vaan vedättäny mua.

Kaikista vaikeinta tästä tekee se, että oon tähän asti kokenu olevani heteronainen, mutta tää ihminen sattuu vielä olemaan samaa sukupuolta. Mulla kesti hetki edes ymmärtää että oon oikeesti rakastunu siihen. Oon vielä sellanen ihminen että kaipaan toisten hyväksyntää, enkä usko että esim perheeni suhtautuis kovin hyvin jos kuulisivat että olisin toisen naisen kanssa. Mutta olin valmis unohtamaan kaiken muun että saisin tän ihmisen. Mutta kaikki olikin pelkkää kusetusta.

12700 - 15.7.2014 (arvosana: -59)

Tajusin juuri, miten vastuuntunnottomien ja yksinkertaisten ihmisten kanssa joudun pyörimään vielä kahden pitkitetyn ja tarpeettoman vuoden ajan. Asiaan.

Olimme puhuneet eräästä projektista, joka oli suoritettava joukon yhteiseksi hyväksi ja minä päädyin siinä puolivahingossa johtoasemaan, koska minulla siitä jo ennestään oli eniten tietoa. Eihän siinä sitten mitään, koska kaikki kuitenkin olivat tasavertaisia ja minä vain olin se, jolla oli tieto siitä, mitä seuraavaksi milloinkin tapahtuisi. Eräänalinen yhteyshenkilö ja sitä rataa.

Olin tehnyt projektin eteen töitä aivan-koko-lomani-ajan, jotta se voitaisiin aloittaa loman loputtua kunnolla. (Näinkään ei olisi pitänyt tapahtua, jutun olisi pitänyt selvitä parissa viikossa, mutta muut tekvät mitä lystäsivät, eivätkä kuunnelleet. Luulin kuitenkin, että kun nämä ihmiset jäivät pois, juttu olisi ollut ok). Nyt sitten, kun kaikki oli oikeasti jo selvää, niin ilmoitellaan, että olemassa onkin jotakin paljon tärkeämpää, jota on suunniteltu vuoden verran, eikä omia menoja voida perua. Näistä asioista ei tietenkään voitu puhua siinä vaiheessa, kun juttu aloitettiin, jolloin en tietenkään olisi asiaa eteenpäin ajanut. He voivat vain jäädä pois ja minun on korjattava sotku tuskalla. Lisäksi nämä ihmiset odottavat nyt että minä MAKSAN heille omalla terveydelläni ja työlläni, jotta he voivat jatkaa vastuuttomuuttaan ja uskomattoman lapsellista käytöstään. He tulisivat saamaan tästä vittu oikeaa rahaa! Eipä tule onnistumaan, voin sanoa.

Eniten tässä vituttaa se, ettei vituta tarpeeksi ja siksi, että syy on hyvin suureksi osaksi minun, kun annoin tämän jatkua näinkin pitkään. Kaikki kuitenkin tapahtui niin vähä vähältä, etten huomannut kuin vasta nyt, millaiseen kuseen minut on jätetty. Tähän liittyy myös muutamia muita asioita, jotka tekevät tilanteestani vielä raivostuttavamman. Kuten nyt se, että juttua oli odotettu 'korkeammilla tahoilla' innolla.

Opinpahan nyt viimein, että yhteenkään heistä en luota enää, koska kun asiasta keskustelin, ei heiltä minkäänlaista ymmärrystäkään tilanteeseen löytynyt, eivätkä he pitkällisistä selityksistäkään huolimatta ymmärrä, miten paljon minun oli tehtävä täysin turhan takia.

Olen nyt lievästi ilmaistuna väsynyt, kun koko loma meni ja koska tiedän, että näistä perseilijöistä en pääse eroon vielä pitkään aikaan.

12698 - 15.7.2014 (arvosana: -20)

Vittu kun oli hienoa spurtata lähes kilometri koiran perässä, kun vitun saatanan idiootit eivät älyä pitää koiriaan kiinni vaan antaa juoksennella julkisella pyörätiellä ihan vapaana. Voi vitun vitun vittu seuraavan kerran nappaan tuollaista irtokoiraa niskasta ja heitän metsikköön, siinäpähän ulisee se saatanan tyhmä koiranomistaja jos ulisee.

12692 - 9.7.2014 (arvosana: -6)

Vituttaa että aina ku oon jossain mun kaverin kanssa, kaikki jätkät yrittää iskee sitä ja pyytelee sitä treffeille. Yleensä yritän ajatella että oon itekkin ihan kaunis ja mukava tyyppi mut tän kaverini kanssa tunnen itteni vaan niin persoonattomaks ja tylsäks ihmiseks. Se tunne syö mun itsetuntoa tosi pahasti, koska oon vasta viime vuosina alkanu pikkuhiljaa hyväksyä itteeni tällasena ku oon... Tällasina hetkinä kyllä tuntuu ettei pitäis hyväksyä. Kai mun pitäis yrittää vaan kehittää persoonaani kiinnostavammaks.

12689 - 8.7.2014 (arvosana: -24)

Naiset naiset. Olen mielestäni melko tunnollinen ihminen ja reilu kaikkia kohtaan. Kerrankin luulin löytäneeni sen järkevän naisen jonka kanssa lähtisi kotia rakentamaan. Kaikki sujui hienosti ensimmäiset pari kuukautta ja sitärataa, oltiin kuin paita ja peppu konsanaan. Noh, sitten oltiin viikko kaksi toisistaan erillään erinäisistä syistä johtuen ja tämä nainen muuttui aivan totaalisesti. Vietin sitten pari viikkoa unettomia öitä pohdiskellen mistä kenkä puristaa. Eipä auttanut kyselyt tai utelut, tiedon sai kirjaimellisesti pumpata ulos ja selitys oli että koko juttu taisi olla erehdys ja että käsitin väärin. Mietin vain mikä saa ihmisen erehtymään muutaman kuukauden ajan ja uhraamaan omaa aikaansa minuun, jos kyse mukamas oli erehdyksestä...jotenkin alkaa tuntua että ei tästä suuresta maailmasta sitä oikeaa löydy kirveelläkään. Paras kai unohtaa koko homma ja odotella seuraavaa, vaikka sitten vanhainkodissa. Terveisiä vaan naisille (miksei miehillekin) että älkää leikkikö toisten tunteilla.

12684 - 5.7.2014 (arvosana: -15)

Haistakoon vittu koko maailma. Se että oot opiskellu ahkerasti ja ainoa duuni mitä saat on Siwan kassa, josta tienaat yhtä paljon kun et tekis yhtään vitun mitään. Toiseksi kaljuuntuminen 25-vuotiaana, siistiä näyttää Pertti Pasaselta ennen kolmeakymppiä. Kolmanneksi se että kaikki sosiaalisuus näin viikonloppuna pyörii ryyppämisen ympärillä ja kun itseä ei kiinnosta ihan joka viikonloppu vetää shottirallia paikallisessa paska kuppilassa, joka koostuu teinihuorista, keski-ikäsistä ''minä tiedän kaiken elämästä kun olen juossut työ-räkälä-koti väliä viimeset 40 vuotta'' idiooteista, niin joudut istumaan yksin kotona ja avautumaan täällä siitä kuinka elämä on perseestä... Ei mulla muuta.. moi.

12681 - 4.7.2014 (arvosana: -51)

Oon 18-vuotias tyttö, opiskelen kaupungissa. Ja ens vuodeks muutan kolmen jätkän kans samaan kämppään joista kaks on serkkuja. Tottakai se ainoa joka ei ole sukulainen, on 16 vuotta ja helvetin hyvännäköinen. Ja symppis. Ja sellanen johon voi ihastua parin viikon tuntemisen jälkeen.

16 vuotta. MIKSI ei voisi ihastua vaikka niihin +18-vuotiaisiin? Saatana että vituttaa. Enkä mä muutenkaan sitä saa, hävettää vain ihan vitusti ku nämä pari jolle asian möläytin, osaa myös möläyttää sen eteenpäin.

Ja tottakai menin jossain mielehäiriössä laittamaan tälle ihastukselle viestiä että tulla käymään jutulla. Vaikka en ollut vielä niin läheinen että oisin niin voinut tehdä. Ja lisäksi kaverini oli jo aikasemmin möläyttänyt ihastukselleni että ihastukseni on mielestäni hyvännäköinen. Ei hän arvaa mitään, eihän?

Ja kukaan ei edes yritä olla tästä hiljaa, mulle ja mun ihastuksille/säädöille nauretaan avoimesti. That's it. Milloinhan opin? Never.

Säälittävää, 18-vuotias ihastuu 16-vuotiaaseen, joka ajattelee huvittuneena ja säälien että mitä helvettiä mä oikein ajattelen kun edes haaveilen saavani sen.

Onneksi ystäviin voi luottaa, saatana.

12679 - 2.7.2014 (arvosana: -33)

#lopettakaa #se #vitun #hashtag #/ #instagram #perseily. MUA EI VITTU KIINNOSTA LUKEA MITÄ #RUOKAA olet syönyt ja minkälaisessa seurassa. Olitko kotona vai vittu mutsillas.

12677 - 2.7.2014 (arvosana: -66)

Draama queenit. Yleisesti ottaen kaikki tuohon lahkoon kuuluvat, mutta tällä hetkellä vitutusta aiheuttaa yks tietty ihminen, joka saa elämän tuntumaan niin helvetin vaikealta koko ajan. Tää kyseinen ihminen ei enää (onneks) oo mun elämässä, mutta vaikka tää draama-paska on nyt ohi mun elämässä niin vitutustaso ei oo vaan pystyny vielä laskemaan tän tyypin takia. Se oli 22-vuotias mut vissii henkisesti yläasteella, sen verran innokkaasti se veti draamaa joka vitun ikisestä asiasta.

Miks kaikesta pitää tehdä niin vitunmoista draamaa? Miksei asioita voi ottaa rennosti, selvittää asiallisesti ja jatkaa eteenpäin? En vaan kykene ymmärtämään miten joku jaksaa tuollasta elämää jatkuvasti. Kunhan pääsen tästä vitutuksen tunteesta yli, oon niin saatanan autuaan onnellinen siitä ettei tarttee enää kestää tollasta bullshittiä.

Tää nyt oli aika sekava teksti mut nojoo, avainsana oli draama queen. Varmaan kaikki ymmärtää mistä puhun...

12663 - 24.6.2014 (arvosana: -21)

Mikä ihmisiä vaivaa? Olin koirani (saksanpaimenkoira) kanssa ulkona ja vastaan tulee ulkomaalainen pikkukoiran omistaja ja hänen räksyttävä rakkinsa. Otan koiran vierelleni, koska koirani olisi muuten syönyt sen koiran ja sitten se ulkomaalainen tuo sen rakin koirani luokse. Sanoin selvällä suomenkielellä, älä tuo sitä koiraa tänne. Ei minkäälaista reaktiota. Sanon saman englanniksi ja vieläki hän pitää koiraansa siinä. Yritäppä tässä kipeänä pitää uros sakemannista kiinni ja raahata koiraa pois päin. Ja kun olin päässyt pois tilanteesta ja olin kymmenen metrin päässä. Sen pienen rakin omistaja päästää koiransa irti ja koira juoksee suoraan kohti minua. Siinä kohtaa katkesi pinna ja karjaisin, että tulee hakemaan rakkinsa pois tai sitä ei enään ole. Haluavatko ihmiset oikeasti noin pahasti päästä koiristaansa? Hauskintahan tästä tekee vielä sen että, tämä henkilö alkoi puhumaan kännykkäänsä Suomea....