14165 - 9.1.2018 (arvosana: -11)

Töissä tuli sellanen tilanne, että joku oli ilmottanu et siel tulee tapahtuun terroristi-isku (suunnittelija ite uhonnu jossain somessa semi-suljetussa piirissä ja joku vinkannu sen poliisille).

Iskun suunnittelijan kitinät on yks asia mikä vituttaa, mutta eniten vituttaa työkaveri joka alko valittaan siitä kuinka hän on huolissaan siitä että poliisi voi harrastaa tälläistä sensuuria ja rajoittaa sananvapautta (ja loukata yksityisyyttä), kun ottivat tutkintaan tän tapauksen ja nyt mm. seuraa sen somekäyttöä.


Millasessa vitun maailmassa pitää elää, et voi kokea, että on vääryys että poliisi puuttuu siihen ku joku sanoo aikovansa suorittaa joukkosurman?!

14164 - 2.1.2018 (arvosana: -23)

Vittu, ku vanhempien pitää riidellä koko ajan. Kaksi ovea välissä ja ne luulee etten kuule.

14163 - 1.1.2018 (arvosana: -29)

Vituttaa olla töissä. Työkaveri ei pidä musta ja antaa sen näkyä.. Raskasta.
Onko muilla samoja kokemuksia? Ja kuinka ootte selvinneet siitä?

14162 - 31.12.2017 (arvosana: -19)

Vituttaa kun joutuu olemaan yksin niin juhannuksen, joulun kuin uuden vuodenkin. Vittu kavereita ei ensimmäistäkään enään. Yksinäisyys on vittumainen olotila.

14161 - 29.12.2017 (arvosana: -36)

Vituttaa oma mielialan vaihtelu. Tää on yhtä helvettiä saatana. Ja mitään pätevää syytä tällekään vitutukselle ei ole. Hormonit varmaan. Vittujen Vittu.

14160 - 28.12.2017 (arvosana: -36)

Vituttaa elää tän paskan kanssa kun saatana ravintoloissa syöminenkään ei onnistu. VITTU

14159 - 25.12.2017 (arvosana: 90)

Varoitan etukäteen, että sinun on pysyttävä pois kaupungista! En halua sinun olevan läsnä julkisilla paikoilla siksi, koska olet mennyt vahingoittamaan ihmisten tunteita ilman mitään selitettäviä syitä! Anteeksipyyntö ei enää riitä! Ellet osaa katsoa peilistä, mikset voi vertailla muita ihmisiä kokemalla heidän kipujaan tai tunteita? Hanki elämä!

14158 - 24.12.2017 (arvosana: -24)

Työkaverit on ihan vitun vammasiaja niillä on myös äänioikeus.

14157 - 24.12.2017 (arvosana: -39)

Tunnen itseni täysin selkärangattomaksi pelkuriksi.

Viime kesänä minä olin ihan raivoissani jostain asiasta, en enää eds muista mistä. No selailin sitten vihaiseni nettiä ja löysin jonkun tekemän roolipelisivun jonne ei ollut kirjoitettu mitään viiteen vuoteen ja joka oli todella huono.

Ärsyynnyin siitä roolipelisivusta niin paljon että haukuin sen ja sen ylläpitäjän paskaksi ja spämmin vieraskirjan täysin. Puolustuksekseni voin sanoa etten olisi tehnyt sitä ellen olisi ollut valmiiksi niin vihainen ja jos olisin tiennyt ylläpitäjän käyvän vielä sivuilla.

Tunsin jälkeenpäin huonoa omatuntoa asiasta, mutta en tehnyt mitään sillä en uskonut kenenkään käyvän enää sivuilla. No väärässähän minä tietenkin olin ja kun törmäsin sivuihon sattumalta pari kuukautta sitten ylläpitäjä oli kirjoittanut blogi merkinnän jossa kertoi käyvänsä sivuilla vielä.
Lähdin heti sen jälkeen sivuilta, koska olin ja olen vieläkin niin pelkuri etten uskalla kohdata tekojeni seurauksia.

Ajattelin pyytää anteeksi mutta en onnistunut siinä. Tänään sain kuitenkin itseni etsimään roolipelisivun aikomuksenani kirjoittaa pitkä anteeksipyyntöviesti vieraskirjaan. Mutta, mutta huomasin että ylläpitäjä oli haukkunut vuorostaan minut aivan yhtä pahasti kuin minä hänet ja hänen sivunsa. Ja sen takia en sitten saanutkaan anteeksipyynttöä kirjoitettua.

Ja nyt minua vituttaa helvetin paljon. Ei sen ylläpitäjän viestin takia (hänellä oli täysi oikeus kirjoittaa se sen jälkeen mitä olin sanonut) vaan sen etten enää uskaltanut pyytää anteeksi.

Mitä minä alussa itsestäni sanoin. Olen selkärangaton pelkuri.

14156 - 22.12.2017 (arvosana: -36)

Ärsyttää koulu, poikaystävä, työnhaku, perhe, ystävät, ryyppääminen, selvänä oleminen, ruoanlaitto ja siivoaminen.